Kasvatustyöni tavoitteet

Minulla on selvä käyttötarkoitus jalostustyöni tavoitteena: Pelastuskoiraksi soveltuva suursnautseri. Alkuperäisiä tehtäviä, sika- ja nautalaumojen paimentamista, olutpanimoiden ja maalaistalojen vartioimista ei enää nykyaikana suursnautserille tehtäväksi juurikaan riitä. Sen sijaan pelastuspalvelulla on yllin kyllin tärkeää työtä koiralle ja sen loistaville ominaisuuksille.

Vaikka vain harvasta suursnautserista tulee pelastuskoira, ovat seuraavat ominaisuudet mitä tavoiteltavimpia harrastuskoirille yleisemminkin:

Koiran pitää olla terve ja hyväkuntoinen. Sen pitää pystyä liikkumaan kevyesti vaikeassakin maastossa, Suomessa säässä kuin säässä. Rohkeutta, palveluintoa, viettivoimaa ja temperamenttia täytyy pelastuskoiralla olla. Vasta näiden ominaisuuksien jälkeen tulee ulkomuodolliset tavoitteet.

Itsestäni

Keväällä 1982 hankin suursnautserin, joka ei ollut ensimmäinen koirani. Minun ensimmäinen koirani oli irlanninsetteri Otto, jonka kanssa kävin Tampereen Palveluskoiraharrastajien kentällä. Setteri oppi nopeasti ja olin innoissani palveluskoiralajeista, joihin, hiihtoa lukuun ottamatta, ei setterin kanssa ollut mahdollisuuksia. Tampereen Palveluskoiraharrastajat antoi minulle alun palveluskoiraharrastukseen ja Veijo Merikanto oli ensimmäinen kouluttajani.

Olin ihaillut kauan suursnautserin kunnioitusta herättävää, itsevarmaa olemusta. Hyvin koulutetuilla suursnautsereilla oli omaa tahtoa tehdä koiruuksia ja osoittaa huumorintajuaan hienolla tavalla.

Myös suursnautserien menestys palveluskoirakokeissa oli häikäisevää. Lukumääräisesti pieni rotu voitti suuren osan palveluskoirien SM-kisoissa. Tuolloin ei tuntunut löytyvän lajia, mihin suursnautseri ei sopisi ja missä se ei menestyisi. Valintani rodusta oli aivan selvä.

Ostin ensimmäisen suursnautserini Jyrinäparran kennelistä, Frans Rantaselta. Koirani oli Jyrinäparran Artisti, Galax-koirien jälkeläinen, kutsumanimeltään Alfa. Urosta kasvattaja ei minulle suostunut myymään. Tunsin kuitenkin läpäisseeni perusteellisen valintamenettelyn päästessäni koiran ostajaksi. Voisin perusteellisuutta verrata aseen ostamiseen, siltä se silloin tuntui.

Alfa oli uskollinen kumppani 13 vuotta. Toinen suursnautseri oli uros Ransu, Arrant Galaksi. Ransu tuli meille kolmevuotiaana pitovaikeuksien vuoksi. Mitään vikaa ei Ransussa itsessään ollut, energinen raikulipoika kaipasi tekemistä ja määrätietoista ohjausta elämässään. Ransu sai koulutuksen pelastuskoiraksi ja suoritti silloisen peruskokeen 1992, osallistuipa muutamaan etsintäänkin. Ransun kohtaloksi koitui sokeutuminen vuonna 1994.

Koirankoulutusta ja pelastuspalvelua

Ransun kanssa kävin ensimmäisen kerran harjoittelemassa Sulkavuoren raunioradalla Tampereella. Pirkanmaan Pelastuskoirat ry. perustettiin vuonna 1990 ja Ransun kanssa menimme mukaan.

Pelastuskoiratoiminta ja koirien koulutus veivät sitten minut vahvasti mukaansa tielle, joka jatkuu edelleen. Mikä voisi olla parempaa koiraharrastuksen edistämistä kuin koiran ylivertaisten ominaisuuksien käyttäminen ihmishenkien pelastamiseksi.

Koiranohjaaja joutuu myös pitämään huolta kunnostaan, suunnistus- ja ensiaputaidoistaan ja osallistumaan monenlaiseen koulutukseen. Toimin Pirkanmaan Pelastuskoirissa yhtenä kouluttajana. Olen saanut SPKL:n koulutusohjaaja- ja koetoimitsijakoulutuksen palveluskoirakokeisiin ja luonnetesteihin sekä pelastuskoiraryhmän ryhmänjohtajakoulutuksen.

Pelastuskoiran koulutus on hyvin tavoitteellista työtä. Koulutukseen valitaan testien jälkeen hyväksytyt koirat alkeis- ja jatkokurssille. Läpäisseistä valitaan koirat pienryhmäkoulutukseen ja sen aikana aletaan suorittaa pelastuskoirakokeita: raunio-, jälki- ja hakukoe, kaksi kolmesta kokeesta. Kahden kokeen koirat pääsevät suorittamaan Pirkanmaan Pelastuskoirien hälytysryhmätestin, joka suoritetaan poliisiviranomaisten valvonnassa.

Yhdistys ylläpitää hälytysryhmää, joka toimii poliisin apuna etsinnöissä. Hälytysryhmässä toimin koiranohjaajana Tuiskun kanssa, mutta olen toiminut myös ryhmänjohtajana ja koirattomana ollessani ryhmässä suunnistajana.

kuva Pelastusopistolta


Suursnautsereita Saksanmaalta:

Kolmas suursnautserini oli Tiiti, Devil von Herzogenhof.

Tiiti sai perusteellisen koulutuksen pelastuskoiraksi ja toimimme useita vuosia Ppk:n hälytysryhmässä.

Kahtena vuonna meidät palkittiin PPK:n joukkueessa Pelastuskoirien Joukkuekatselmuksen mitaleilla, Siilinjärveltä vuonna 2003 saimme pronssia ja

2004 Saarijärveltä tuli hopeaa. Suomen mestaruuden Pirkanmaan Pelastuskoirat Joukkuekatselmuksessa voitti Luonetjärvellä 2006. Olin joukkueenjohtaja kultamitalijoukkueessa.

Neljäs suursnautserini on Tuisku, Bianka Castafiore von der Herrenwiese.

Tuiskun kasvattaja on Dr. Hanno Hemm, Altfrantista, Saksan itäiseltä puolelta.

Tuisku on saanut myös koulutuksen pelastuskoiraksi ja suoritti vuonna 2008 hälytysryhmän testin hyväksytysti. Etsintöihin ennen äitiyslomaa ennätettiin osallistua neljä kertaa vuonna 2008.

Talvilajina peruskuntoa on ylläpidetty vetohiihdossa aikuisten miesten sarjassa.

Kesäinen uintiharrastus toi yllättävän menestyksen heti ensimmäisessä kilpailussa.

Pirkanmaan Pelastuskoirien joukkue (spu Zippo, spu Obi ja Tuisku) voittivat koirauinnin ensimmäisen SM-kokeen ja melkoisen ylivoimaisesti!

Pelastuskoira Tuisku äitiyslomalla

Pentue syntyi 8. marraskuuta
Sukusiitosaste 3,68%
Molemmat pentueen vanhemmat on SSSK: n suosituksen mukaisesti tänä vuonna
kilpirauhastestattu (TGA,TSH,T4) ja terveiksi todettu.


Pentueen emä: Pirkanmaan Pelastuskoirien hälytysryhmän jäsen, viranomaistestattu BH AD Bianka Castafiore von der Herrenwiese, Kör- und Leistungzucht, kasvattaja Hanno Hemm, Saksa

Isä: FIN KVA HK3 BH AD Gigabit Black Bandit
saavutukset: SSSK Hakumestari 04.06.08
lonkat A, kyynärnivelet 0/0, silmät terveet
luonnetesti +1 +3 +2 +3 +1 +3 +1 +3 +++ hyväksytty 173p.

Emän koetulokset

PERA-A, PEHA
AD-koe suoritettu
saavutukset: SSSK VKM 06, VKM2. 07 sarja M45
Koirauinnin SM 07 PPK:n joukkueessa 1/3

näyttelystä: VASERT

lonkat A, kyynärnivelet 0/0, silmät terveet

Luonnetesti: +1 +3 +3 +3 +1 -2 + 2b ++ hyväksytty 115p. (6.10.2007)

Koira on saksantuonti, jonka vanhemmat ovat menestyksellisesti kilpailleet käyttökokeissa.

Emän isä Kastor v.d. Villa Klara SchH3,IPO3,AD,BH, BGH1 +2 Bundesleistungsieger 2004
jal.tark: Öst.-Körung Kkl 1
lonkat: HD-A, ,näyttelystä :V(= erinomainen)

Emän emä Kira vom Hatzbachtal VPG3 FH1 AD BH
jal.tark:WMZ +/3
lonkat: HD-A2 ,näyttelystä :V